Rotu

Lataa Pyreneittenmastiffien Rotuesite

Rotumääritelmä

Lataa Pyreneittenmastiffin rotumääritelmä tästä.

Itsenäinen – itsepäinen – vartioiva

Suomessa pyreneittenmastiffia käytetään hyvin vähän niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen eli karjan suojelukoirana. Pyreneittenmastiffia käytetään jonkin verran vartiokoirana, mutta pääasiassa se on seurakoira, joka hoitaa myös vahdin virkaa, toiset innokkaammin kuin toiset. Jos haluaa harrastuskoiraa (toko, agility yms.) ei pyreneittenmastiffi välttämättä sovellu sellaiseen itsenäisen luonteensa ja vähäisen miellyttämishalun takia. Toki poikkeus vahvistaa säännön ja on yksilöitä, jotka ovat potentiaalisia toko- tai agilitykoiria. Agilityharrastuksessa pitänee muistaa koiran suuri koko, joten kisatykkiä agilitykisoihin pystiffistä tuskin tulee.

Toisaalta pyreneittenmastiffien kanssa voidaan harrastaakin esimerkiksi: jäljestystä, sienestystä, vaellusta, näyttelyitä, lenkkeilyä, kaverikoiratoimintaa ja vetoa koiran omasta innostuksesta riippuen. Toisilla pyreneittenmastiffeilla riittää intoa touhuta kaikenlaista ja varsinkin jos motivaatio on kohdallaan (herkut). Toisilla taas ei välttämättä ole pienintäkään mielenkiintoa alentua moisiin vouhotuksiin, vaikka nenän edessä heiluttelisi sisäfilettä. Yksinkertaisesti pyreneittenmastiffit ovat kaikki hyvin yksilöllisiä.

Pyreneittenmastiffi ei kuitenkaan ole mikään tyhmä koira, se oppii hyvin nopeasti ns. lukemaan ihmistä ja miten saa asiat etenemään niin kuin se itse haluaa. Pyreneittenmastiffi oppii kokemuksen kautta. Määrätietoinen täytyy myös pyreneittenmastiffin kanssa olla, että se tietää mikä on sallittua ja mikä kiellettyä.

Ihanteellisen pyreneittenmastiffin on oltava sosiaalinen, rohkea ja varma itsestään. Se pystyy työskentelemään itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ja siksi se pitää kasvattaa johdonmukaisesti.

Koiraa tulee aina kohdella oikeudenmukaisesti. Turha komentelu tai käskyttäminen ei saa pyreneittenmastiffia tottelemaan.

Sille tulee antaa mahdollisuuksia itse löytää oikea toimintatapa: millaista käytöstä toivotaan. Kun oikeasta käytöksestä seuraa koiran kannalta jotain toivottavaa, oikea käytös vahvistuu ja koira tottelee mielellään. Pyreneittenmastiffit ovat luonteeltaan pehmeitä eli huonot kokemukset säilyvät niiden muistissa pitkään. Pehmeys näkyy myös tapojen oppimisessa ja koulutuksessa. Pakotteilla ja väkivaltaisesti koulutettu koira menettää helposti luottamuksensa omistajaansa ja saattaa jopa tuntea tarvetta puolustautumiseen.

Vahtiminen

Taipumus kotialueen ja perheen/lauman vartiointiin on synnynnäistä, sitä ei tarvitse, eikä ole syytä erikseen vahvistaa. Vartioiva koira tarkkailee ympäristöään, ilmoittaa haukkumalla ympärillään tapahtuvista, tavallisuudes ta poikkeavista asioista, kuten naapurustossa liikkuvista ihmisistä. Tämä voi aiheuttaa ongelmia naapureiden kesken, koska koiran haukunta saattaa häiritä muita. Vartiointikäyttäytymisenä pyreneittenmastiffi luottaa ensimmäisenä ääneensä. Omalla pihalla saatetaan pitää kovaa meteliä. Haukku muuttuu todella paljon vaaran uhatessa tavalliseen haukkuun verrattuna. Pyreneittenmastiffin ei kuulu ilman näitä eleitä ottaa kenestäkään kiinni, vaan uhka yritetään karkottaa muuten. Rodunomaisen luonteen omaava pyreneittenmastiffi luottaa kokonsa ja eleittensä voimaan. Tietenkään vieraan ihmisen ei kannata mennä alueelle, jota pyreneittenmastiffi vartioi, ilman että omistajat ovat paikalla. Kuitenkin mitä tutumpi kohde koiralle on, sitä vähemmän sillä on tarvetta puolustamiseen.

Pyreneittenmastiffi ei saa koskaan olla pelokas eikä aggressiivinen. Sen tulee aina isäntäväkensä läsnä ollessa olla itsevarma ja ystävällinen vieraassakin ympäristössä. Koira on ns. lomalla, kun se on pois omalta alueeltaan, jota se vahtii. Se voi laumanvartioille ominaiseen tyyliin olla varautunut vieraita kohtaan (ei tule heti häntä heiluen tervehtimään vierasta, vaan tutustuu ja haistelee vieraan pikkuhiljaa rauhassa omaan tahtiinsa tai ei mene vieraan luo ollenkaan).

Mikäli halutaan pyreneittenmastiffin suojelevan karjaa, niin sen tulee jo pentuvaiheessa antaa leimautua karjalaumaan jotta sen luontaiset taipumukset kehittyvät.

Millaiseen ympäristöön?

Pyreneittenmastiffi soveltuu parhaiten maaseudulle tai todella isolle omakotitalotontille haja-asutusalueella, jossa ei ole naapureita lähellä. Pyreneittenmastiffi ei nimittäin ole mikään hiljainen koira. Se ilmoittaa kumealla haukullaan jos ympäristössä liikkuu jotain ylimääräistä (villieläimet, vieraat ihmiset). Tämä ei välttämättä miellytä naapurustoa.

Pyreneittenmastiffia harkittaessa on muistettava sen alkuperäinen käyttötarkoitus ja koiran itsenäinen luonne. Esimerkiksi toimettomuudesta aiheutuva turhautuminen voi saada koiran stressaantumaan, jolloin se käyttäytyy suurieleisemmin kuin se muuten tekisi tai reagoi hyvin pieniin ärsykkeisiin (haukkuu jokaista pientäkin ääntä tai liikettä). Kun koira on ympäristössä, johon se sopii ominaisuuksiltaan ja jossa sillä on mahdollisuus rodulle ominaiseen käyttäytymiseen, se voi hyvin.

Eroahdistus on hyvin harvinaista pyreneittenmastiffille. Yksilöt, jotka ovat tottuneet elämään laumassa, voivat intoutua ulvomaan jäätyään yksin muun lauman lähdettyä.

Toiset koirat ja eläimet

Pyreneittenmastiffit suhtautuvat oman laumansa koiriin yleensä ystävällisesti sukupuoleen riippumatta, varsinkin saman rodun edustajiin. Tämä juontaa rodun historiaan, jolloin useat koirat vartioivat yhdessä.

Vieraisiin koiriin suhtautuminen vaihtelee. Rotumääritelmän mukaan koiran tulee suhtautua välinpitämättömästi vieraita koiria kohtaan. Pentuna pyreneittenmastiffi oppii äkkiä, ketkä kuuluvat perheeseen: kissat, koirat jne. eläimet ja tulee niiden kanssa erittäin hyvin toimeen. Esim. vieraat kissat ajetaan kyllä alueelta, mutta omat ovat kavereita. Ns. metsästyskäyttäytymistäkin rodulla saattaa esiintyä siinä määrin että se voi lähteä esimerkiksi peuran tai kauriin perään ja ajaa ne pois alueeltaan.

Kuolaako pyreneittenmastiffi?

Kyllä kuolaa. Huomaat lopulta, että sinulla on kuolaroiskeita katossakin. Ihmisten ilmoille ei kannata mennä samoissa vaatteissa, joissa on kotona koirien kanssa. Nartut kuolaavat tästä määritelmästä vähemmän, urokset riittävästi, niin että siihen tottuu.

Likaa hylkivä turkki hylkii hiekat sisälle

Toiset pyreneittenmastiffit eivät välitä sataako vai paistaako. Nämä jotka tykkäävät kahlata, tekevät sen vaikka kuralätäköissä ja sen jälkeen kaivamaan hiekkaan pari monttua. Koira onkin ihanan näköinen sisälle tullessaan. Silloin tulee miettineeksi, että se pitäisi pestä – mutta ei kannata hätäillä. Odota seuraavaan aamuun, niin koirasi on taas valkoinen ja puhdas (lattialla tosin on kilo kuivunutta hiekkaa ja mutaa varisseena, onhan lattia helpompi pestä). Pyreneittenmastiffilla on kaksinkertainen turkki. Keväällä karvanlähtöaikaan se pudottaa pohjavillan ja silloin karvaa saatkin ainakin paperikassillisen yhdestä koirasta. Hyvä imuri kuuluu pyreneittenmastiffin omistajan perusvälineisiin.

Kenelle pyreneittenmastiffi sopii?

Pyreneittenmastiffin omistajalla täytyy olla varsinkin pentuajan sekä koiraan nuoruusiässä roppakaupalla huumorintajua, kärsivällisyyttä, mielikuvitusta sekä johdonmukaisuutta. Pyreneittenmastiffi on pentu oikeastaan vuoden ikään saakka, varsinkin urokset. Nartut kehittyvät vähän nopeammin. Pentuiässä se on ihana karvapallero naskalihampaineen ja vaikuttaa oppivan kaikki asiat ilmiömäisen nopeasti (ja unohtaa yhtä nopeasti). Sitten pentu tulee puolen vuoden ikään ja keksii omat voimansa: kukkapenkit saavat kyytiä, huonekalut kaatuvat ja omistaja roikkuu remmin päässä kuin räsynukke. Kiellot ja käskyt kaikuvat kuuroille korville. Tätä vaihetta voi kestää vaihtelevasti 6kk – 1,5 vuoteen. Välillä tuntuu, että kotiin on muuttanut hyväntahtoinen pöhköfantti. Mutta jos jaksaa nämä vaiheet punnertaa läpi ja koiran saa aikuiseksi, saa seurakseen ihanan, älykkään koiran.

Historia

Rodun kotimaa on Espanja. Kirjoitettua tietoa rodusta löytyy niin kaukaa kuin 1300 –luvulta, jolloin Aragonian kuninkaalla Ramino I El Monjellalla oli muutamia musta-valkeita koiria joita kutsuttiin pyreneittenmastiffeiksi.

Pyreneittenmastiffi on hyvin vanha rotu, joka polveutuu molossi tyyppisistä koirista, joita Foinikialaiset toivat mukanaan Espanjaan kauppamatkoillaan n. 300 e.K.r. Läheisimpinä sukulaisina pidetään vaaleita vuoristokoirarotuja.

Pyreneittenmastiffi toimi vuosisatojen saatossa Aragonialaisten lammaslaumojen vartijana suojellen lampaita susilta ja karhuilta. Pyreneittenmastiffien vartioidessa, laumaa paimensi paimenkoirat. Koirien hännät ja korvat typistettiin, jotta ne eivät repeytyisi kamppailuissa susien ja karhujen kanssa. Typistys on nyttemmin kielletty ja koirat saavat pitää pitkän häntänsä ja luppakorvansa.

Pyreneittenmastiffirodun historiaa voidaan verrata pyreneittenkoiraan, jotka alunpitäen oli sama heterogeeninen rotu, joka toimi samoilla alueilla, samoissa työtehtävissä aina vuoteen 1659, jolloin rodut erosivat toisistaan. Ranskalaiset ryhtyivät jalostamaan pyreneittenkoiraa hovikoiraksi ja ylhäisön lemmikiksi. Espanjan puolella pyreneittenmastiffia pidettiin tämänkin jälkeen tarpeellisena työkoirana, jonka ulkoisia ominaisuuksia ei niinkään jalostettu, vaan työkoiran ominaisuudet ratkaisivat.

Tämän vuosituhannen alkupuolella oli näitten koirien omistaminen luvanvaraista – yksi pyreneittenmastiffi kahtasataa lammasta kohti. Viholliset, joilta nämä koirat suojattejaan varjelivat olivat pyreneittenvuoriston sudet ja karhut. Kun sudet metsästettiin sukupuuttoon vuoristoalueilta ja lisäksi tulivat Espanjan sisällissodan ankeat ajat, katosivat pyreneittenvuoriston jättimäiset susitaistelijat lähes kokonaan.

Daniel Lorensin, Pere Fontin, Jose Masipin ja Rafael Malo Alcrudo ryhtyivät 1970-luvulla kokoamaan jäljellä olevia yksilöitä. Työ rodun elvyttämiseksi aloitettiin noin 70 koiralla, joista kaikki eivät suinkaan edustaneet toivottua tyyppiä, mutta olivat tärkeitä riittävän geenipohjan luomiseksi.

Noin vuodesta 1973 vuoteen 1979 Espanjan rotujärjestön, Mastin del Pirineo de España, päätehtävänä oli huolehtia ja pelastaa ne muutamat hyvät rodun edustajat, jotka silloin vielä tekivät töitä Espanjan vuoristossa. Järjestön seuraavana tehtävänä oli laatia järkevä suunnitelma rodun kasvatustyölle ja rodun kohtuulliselle leviämiselle, ensisijaisesti Espanjassa. Alussa pyreneittenmastiffi vahvisti asemiaan Aragoniassa, rodun alkuperäisessä ympäristössä, ja vähitellen myös muualla Espanjassa. Muutamien vuosien jälkeen kiinnostus rotuun heräsi myös ulkomailla. Ensimmäisenä oli Ruotsi ja muutama kuukausi tämän jälkeen Suomi.

Suomeen ensimmäiset yksilöt tulivat vuonna 1985.